Mielipiteesi omasta kehostasi? Omasta hyvinvoinnistasi ja mielenterveydestäsi?

Ollaan synnytty tähän maailmaan ja meille on annettu lahja elää. Musta vaan tuntuu, että sitä elämää ei kunnioiteta enää samalla tavalla kuin ennen. Kouluissa pääset piireihin sillä, että sulla on asiat huonosti, tai ainakin huonommin kuin muilla.

Tuli juteltua yhden kaverin kanssa, jota en ollu nähnyt pitkään aikaan ja se kerto, kuinka erkaantui kavereistaan ihan sen takia, että sillä oli kaikki hyvin kotona ja yleisesti elämässä. Kaveri ei enää saanu istua samaan pöytään muiden kanssa, koska "sä et ymmärrä kuitenkaan" -selityksellä. Reiluako?
Se on positiivista että mielenterveydellisistä ongelmista puhutaan nykyään enemmän ja niitä tuodaan esille. Harmillista on vaan se, että kyseisillä asioilla myös haetaan huomiota, vaikka itsellä olisikin kaikki hyvin. Halutaan kuulua joukkoon ja kilpailla sillä, että kenellä on paskin olla. Ehkä naarmutetaan ihoa vähän ja näytetään kaikille, miten huonosti asiat ovat.
Mitä käy niille, jotka oikeasti kärsivät tilanteesta? Ne jotka jää varjoon, eivätkä uskalla puhua, koska muilla on muka asiat vielä huonommin.
On vaan kurjaa että tällaisilla asioilla leikitään. Sairaus ei ole kaunista, vaan kamalaa ja rumaa. Se sattuu ja tuhoaa kaiken tieltään. Ollaan ylpeitä niistä, jotka pystyvät taistelemaan tiensä läpi masennuksen tai ihan minkä vain sairauden.
Kaikki ihmiset on kauniita omalla tavallaan, mutta se vaan sattuu nähdä, miten masennuksesta yritetään tehdä kaunista ja muodikasta.

On ollu rankkaa nähdä myös, miten syömishäiriöt vaikuttaa ihmisiin. Anoreksia, bulimia, yms. Pikkusisko esitteli mulle muutamia vuosia sitten k-pop taivaan. Musiikillisesti tykkään vain kuunnella k-poppia, mutta nyt viimeaikoina ala on alkanut vaivaamaan mua vähän liikaa. Bändien jäsenten niskaan on kasattu liikaa ulkonäöllisiä paineita ja se saa miettimään, miten sairaaksi on ihmisten mielessä kehonkuva muuttunut. Anoreksia on yleistynyt vain sen takia, mitä lapset näkee netissä ja suurin osa, mitä he näkevät on täysin epärealistista. Kauneutta kuvataan sillä, että olet laiha, pitkä ja hento/lihaksikas. Riippuen ihan sukupuolesta.

(Tää aihe ahdistaa jo nyt ihan pirusti voi perkele xd)

Mikä on mennyt vikaan? Miksi kauneus ei ole enää sitä, mitä ihmisen mielessä on. Muiden kiusaaminen ulkonäön takia on sairasta ja mitä sillä edes saavuttaa? Terve normaalipainoinen lapsi luokitellaan nykyään liian lihavaksi. Miksi? Miten?
Kiusaaminen aiheesta on vielä raskaampaa ja oi sitä ihanaa hetkeä kun ihmiset pääsevät anonyymeinä internetiin. Siis mitä vitun mielensäpahoittajia koko maailma täynnä? Kaikesta pitää nälviä ja mistä näin raivokas kateus tulee? Jos ihminen menestyy, siitä pitää kitistä joka paikkaan ja pitää pitää huoli, että menestyvillä ihmisillä on paha olla. Siis mitä?

Taidan taas palata masennuksen syövereihin ja k-poppiin. Kuten sanoin, en ole koskaan juurikaan välittänyt k-pop bändeistä tai niiden jäsenistä sen enempää kuin kenestäkään muusta. Musiikki on tuonut mulle paljon iloa, mutta viimeaikoina asia on kaivellut mieltä vähän liikaa.
Joulukuussa k-pop laulaja Kim Jong-hyun (aka. Jonghyun) teki itsemurhan vuokratussa asunnossaan. Pahinta tässä on vielä se, että itsemurha on melko yleinen asia ratkaista ongelmat Koreassa. Jokatapauksessa...
Jonghyun kirjoitti siskolleen viestin "say I did well" (Kerro minulle että pärjäsin hyvin). Miten masennusta ei hoidettu, eikä sen annettu näkyä. Miten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi itsemurha. Osaako kukaan kuvitella sitä tuskaa, minkä itsemurha aiheuttaa läheisimmille ja ystäville. Miten kaunis sielu vain katoaa maailmasta sen takia, että ihmiselle ei anneta tilaa hengittää tai ajatella. Miten pimeäksi voi ihmisen mieli muuttua ja uskomus siitä, että itsemurha on vaihtoehto. Sattuu ajatella, että muiden ihmisten pitää käydä läpi tuollaista tuskaa ja kärsimystä. Miten sitä vähätellään ja se jätetään noteeraamatta.
Pahinta Jonghyun kuolemassa minulle oli se, miten samaistuin hänen tilanteeseensa. Pakenee tilannetta ja ainoa, mikä on tärkeintä on se että muut hyväksyy sinut vaikka olet poissa. Kukaan meistä ei ole yksin. Apua on aina saatavilla, vaikka se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Haluan myös sanoa teille kaikille, että jos näette että kaveri tai joku läheisistänne kärsii, tehkää selväksi että he eivät ole yksin ja apu on aina viestin tai puhelun takana.

Pakko ottaa tauko ja jatkaa myöhemmin...

Love yourself and others. You're not alone.